Paleltumavammat ja ensiapu, tietoa talvisäässä ulkoileville

paleltumavammat ja ensiapu

Paleltumavammat ja ensiapu, tietoa talvisäässä ulkoileville

Paleltumavammat ja ensiapu on aihe, joka on herättänyt tänä talvena keskustelua niin mediassa, kuin ensiapukoulutuksissammekin. Tammikuussa eräs äiti jakoi kuvan sosiaalisessa mediassa, jossa näkyivät hänen tyttärensä punaiseksi paleltuneet nilkat. Tällä kuvalla hän halusi muistuttaa sekä nuoria, että heidän vanhempiaan pukeutumaan pitkävartisiin sukkiin ja kunnon talvikenkiin. Samoihin aikoihin Karjalan prikaatista Vekarajärveltä uutisoitiin, kuinka varusmiehen sormet olivat paleltuneet pahoin ampumaradalla. Jopa eteläisimmässä Suomessa on saatu tänä vuonna nauttia pakkastalvesta. Ulkoilu arktisissa olosuhteissamme on parhaimmillaan nautinnollista, mutta edellyttää asianmukaista kylmältä suojautumista. Paleltumat ovat pahimmillaan hyvin kivuliaita, pitkäaikaisia paranneltavia ja saattavat johtaa jopa pysyviin kudosvaurioihin.

Paleltumavamman oireet

Paleltumavamma on kylmyyden aiheuttama kudosvaurio. Tyypillisesti paikallinen paleltumavamma syntyy kasvoihin, korvalehtiin, sormiin tai varpaisiin. Joskus paleltumavamma voi syntyä huomaamatta, koska iholla ei aina ole selvästi tuntuvia oireita. Usein paleltuman kuitenkin huomaa, kun iholla alkaa tuntua pistelyä ja kipua. Paleltunut iho voi olla valkoinen tai punoittava ja se saattaa tuntua kovalta.

Paleltumavammat ja ensiapu

Paikallisen paleltumavamman ensiapu on lämpö. Kylmäaltistus tulisi lopettaa mahdollisimman nopeasti ja hakeutua sisätiloihin. Paras keino paleltuman sulatteluun on upottaminen lämpimään veteen. Ihoa tulisi pitää n 37-40 asteisessa vedessä, kunnes tunto ja väri palaavat normaaliksi. Tähän saattaa kulua aikaa 20 – 30 minuuttia. Paleltuman sulattelu voi olla erittäin kivuliasta. Kipua voi lievittää esimerkiksi ibuprofeenilla.

Jos ei ole mahdollista päästä sisätiloihin, esimerkiksi retkeillessä, voi paleltunutta ihoa yrittää lämmittää esimerkiksi painamalla sitä kevyesti lämpimällä kädellä. Paleltumaa ei kuitenkaan saa hieroa, koska se voi pahentaa kudostuhoa. Nuotiolla, avotulen lämmössä sulattaminen ei myöskään ole suositeltavaa, koska paleltuma-alueen tunto ei ole normaali ja ihoon voi huomaamatta syntyä paleltuman lisäksi palovamma. Lämmittämisen jälkeen iho tulee suojata huolellisesti kuivilla vaatteilla, jotta se ei pääse jäätymään uudelleen. Uudelleen jäätymiseen nimittäin liittyy vakavien kudosvaurioiden riski.

Syvässä paleltumavammassa vaurioita on syntynyt ihon lisäksi ihonalaiseen kudokseen. Syvän paleltuman oireena sulamisvaiheessa paleltumavamma alkaa turvota ja siihen saattaa muodostua vesirakkuloita. Ihon läpi saattaa tihkua kudosnestettä. Vaikeimmat paleltumavammat alkavat ajan kuluessa mustua ja mennä kuolioon.

Paleltuman kotihoito

Aivan pienet ja lievät paleltumat voi hoitaa kotona samaan tapaan kuin pienet palovammatkin. Jos vamma erittää kudosnestettä, suojaa vamma-alue puhtaalla, tarttumattomalla haavasidoksella. Älä puhkaise rakkuloita. Kudosvaurion pahenemisen estämiseksi ihoa ei tule puristella tai hieroa ja se tulee suojata hankaukselta. Tupakointia ja alkoholin käyttöä tulee välttää hoidon aikana.

Paleltumavammat ja ensiapu, milloin lääkäriin?

Nyrkkisääntö voisi olla, että jos ihonväri, tunto ja lämpö eivät ole palautuneet tunnin kuluessa sulattelun aloituksesta, on paleltumavammaa hyvä käydä näyttämässä lääkärille. Jos paleltuma-alue on laaja ja / tai jos siihen nousee vesirakkuloita tulee aina hakeutua hoitoon.

Käytännössä syvissä paleltumissa ihoa ei voida hoitaa samaan tapaan kuin palovammojen yhteydessä, ihonsiirteillä. Paleltumavammoja hoidetaan suojaavilla sidoksilla ja tarvittaessa lääkkeillä tavoitteena välttää kudostuhon paheneminen sekä infektiot. Vasta aika näyttää, miten paha kudosvaurio lopulta on syntynyt. Hoidosta huolimatta vamma-alueelle saattaa jäädä jälkioireita, kuten nivelkipuja, kylmänarkuutta ja tuntohäiriöitä. Jos vammaan alkaa ajan myötä muodostua mustuva kuolio, ainoa hoito lopulta on vaurioituneen kudoksen amputaatio.

Paleltumien ennaltaehkäisy on parasta ensiapua!

Paleltumavammojen ennaltaehkäisyssä on oleellista tunnistaa riskiryhmät, riskitilanteet sekä paleltumaa edeltävät vaaran merkit. Riskiryhmiä ovat mm retkeilijät, nuoret, varusmiehet sekä ulkona kylmässä työskentelevät henkilöt kuten merenkulkijat, maanviljelijät ja poronhoitajat. Ulkolämpötilan laskiessa alle – 15 ° C syvien paleltumavammojen riski kasvaa merkittävästi. Vaatteiden ja ihon kosteus sekä tuuli lisäävät paleltumien riskiä merkittävästi jo lämpimämmässäkin pakkassäässä. Myös eräät perussairaudet, kuten Raynaud´n oireyhtymä sekä tupakointi ovat paleltumariskiä kasvattavia tekijöitä.

Paras suoja paleltumia vastaan on riittävä vaatetus. Nykyisin vaatteiden materiaalit ovat kehittyneitä. Tuulelta sekä kosteudelta suojaavia varusteita on hyvin saatavilla niin vapaa-aikaan kuin työmaillekin. Kerrospukeutuminen on järkevää, koska se mahdollistaa varustuksen keventämisen tai lisäämisen vaihtuvissakin olosuhteissa. Vaatetuksen lisäksi on kylmissä olosuhteissa tärkeää huolehtia riittävästä nesteen saannista. Lämmin mehu termospullossa lämmittää ja antaa keholle energiaa lämmön tuotantoon. Myös lihastyö tuottaa lämpöä, joten riittävä liikunta auttaa pitämään kehon ääreisosia lämpiminä.

Ihon luontainen oma rasva suojaa paleltumilta. Ennen kylmässä ulkoilua ei siis kannata esimerkiksi tehdä mitään syväpuhdistavia kasvohoitoja. Erilaisten kasvovoiteiden käyttö saattaa myös altistaa paleltumille, joten niiden levittämistä iholle ennen ulkoilua kannattaa välttää.

Toivottavasti näistä vinkeistä oli sinulle apua ja artikkeli auttoi sinua ehkäisemään paleltumavammat ja ensiapu. Tämän artikkelin lähteinä on käytetty kirjoittajan omia luentomuistiinpanoja sekä Duodecim Terveyskirjastosta sekä aikakausikirjasta löytyviä lääketieteellisiä asiantuntija-artikkeleita. Jos kylmäaltistukset ovat riski työpaikallasi tai harrastuksissasi, tämä kannattaa nostaa esiin, kun lähdetään suunnittelemaan ensiapukoulutusta. Paleltumat sekä niihin läheisesti liittyvä hypotermia käsitellään aina Ensiavun jatkokurssilla sekä SPR EA2® -kursseilla, mutta ne voidaan sisällyttää muihinkin koulutuksiin, jos aihe on kohderyhmälle tärkeä.

Teksti: Kaisa Telilä, th, ETK, Auts-Tuote Oy