Tunnistatko diabeetikon matalan verensokerin oireet? Haluamme tänään, maailman diabetespäivänä omalta osaltamme välittää tietoa tästä aiheesta, josta ensiapukursseillammekin usein keskustellaan. Kerromme tapauksen, joka sattui eräälle diabeetikolle. Olkoon hänen nimensä Tarja.
Tarja sairastui diabetekseen jo nuorena. Hänen arkipäiväänsä on, että hän jatkuvasti syömisellään, insuliinipistoksilla sekä verensokerimittauksilla pyrkii pitämään veren sokeripitoisuuden sopivana. Terveillä henkilöillä haima ja sen erittämä insuliini hoitavat tuon saman ihan itsesään. Välillä, jos esimerkiksi välipala unohtuu, Tarjan sokerit laskevat liian alas. Hän tunnistaa hyvin oireet itse ja hän kantaakin yleensä taskussaan jotain nopeaa suuhunpantavaa, jolla hän pystyy korjaamaan tilanteen.
Oli perjantai. Tarjalla oli kiireinen päivä töissä ja hän unohti syödä välipalan. Töistä lähtiessään hän alkoi bussissa tuntea huimausta ja huonoa oloa. Nyt oli saatava nopeasti jotain välipalaa. Tarja kaivoi takkinsa taskua, jossa hänellä yleensä oli suklaapatukka tällaisia tilanteita varten. Silloin hän muisti: hän oli aamulla pukenut päälleen eri takin, koska oli ollut kylmä. Suklaapatukka oli jäänyt toisen takin taskuun eteisen naulakkoon. Onneksi kotiin ei ollut pitkä matka, hän ajatteli. Tarja jäi bussista omalla pysäkillään ja lähti hoipertelevin askelein kohti kotia. Olo oli jo todella huono, silmissä sumeni.
Tarjan naapuri istui keittiön ikkunan ääressä. Kutsuttakoon häntä tässä Pauliksi. Pauli huomasi, kuinka naapurin rouva hoiperteli kävelytiellä kohti kotia. Jalkakäytävän leveys ei meinannut hänelle riittää, niin horjuvaa oli kulku. Lopulta Pauli näki, kuinka Tarja kaatui maahan, eikä onnistunut omin voimin nousemaan maasta ylös. Hän päätti lähteä auttamaan naapuria hädässä.
Tarja tunsi, kuinka vahvat kädet nostivat hänet pystyyn ja joku talutti häntä eteenpäin. ”Mistäs sitä ollaan tulossa? Tähän aikaan iltapäivästä olet jo ehtinyt noin kovaan vauhtiin? On tainnut olla kovat bileet jossakin…” Tarja ei saanut sanaa suustaan, jokainen askel oli ylivoimaiselta tuntuva ponnistus. Kotiovella Tarjan kädet vapisivat niin, ettei hän saanut avainta sopimaan lukkoon. Ystävällinen naapuri avasi oven hänelle. Tarja rojahti eteisen lattialle makaamaan. Avainnippu heitettiin hänen viereensä. ”No niin, nyt pääsit lämpöiseen nukkumaan! Saattaa muuten olla aamulla vähän pää kipeä…(leppoisaa naurua)” Ovi naksahti kiinni ja Tarja jäi yksin.
Viimeisillä voimillaan Tarja kurotti kohti naulakossa roikkuvaa takkia ja sen taskussa olevaa suklaata. Onneksi patukka oli juuri siinä, missä hän muistikin sen olleen. Syötyään suklaan ja sen jälkeen kunnon aterian Tarjan vointi alkoi olla taas normaali. Hän päätti käydä kiittämässä naapuria ensiavusta. Hän soitti Paulin ovikelloa, ojensi kätensä hämmästyneen näköiselle naapurilleen ja sanoi: ”Moi, mä olen Tarja tuosta naapurista ja sairastan diebetestä. Seuraavan kerran, kun vaikutan humalaiselta, niin olisin kiitollinen jos tarjoaisit minulle jotain sokeripitoista juomaa tai ihan mitä tahansa syötävää…”
Diabetes ja ensiapu
Tämä on yksi tarina monesta. Kun diabeetikolla verensokeri laskee vaarallisen alas, oireet voivat muistuttaa erehdyttävästi humalaista käyttäytymistä. Horjuva liikkuminen, epäselvä puhe, vapina, sekavuus, ärtyisyys ovat tavallisia oireita. Kun humalaiselta näyttävä henkilö pyytää sinulta apua, pysähdy, kuuntele häntä hetki. Kyseessä saattaa olla sairauskohtaus. Jos käy ilmi, että kyseessä on diabeetikko, tarjoa hänelle nopeasti ensiavuksi jotain syötävää, esimerkiksi hedelmä, muutama pala sokeria, jäätelöpuikko tai lasillinen mehua. Jos diabeetikko on menettänyt tajuntansa, eli hän ei reagoi herättelyyn, älä anna hänelle suuhun mitään. Hälytä tajuttomalle nopeasti apua numerosta 112 ja käännä hänet kylkiasentoon hätäkeskuksen ohjeen mukaan ja jää seuraamaan hänen hengitystään.
Ensiapukursseilla opetellaan tunnistamaan tavallisimmat sairauskohtaustilanteet ja harjoitellaan näihin tilanteisiin liittyvää ensiapua. Voit tilata koulutuksen omalle ryhmällesi, esimerkiksi työ- tai harrasteporukalle tai voit ilmoittautua mukaan kaikille avoimiin ensiapukoulutuksiin.
Teksti: Kaisa Telilä, th, ETK, Auts-Tuote Oy
