Yrittäjätaivalta on nyt takana 10 vuotta ja ikää 50+. Tiedä sitten kummasta seikasta johtuu, mutta olen viimeisen vuoden aikana yllättänyt itseni usein miettimästä elettyä elämää ja miten tähän on tultu. Jos joku olisi 15 tai vaikkapa 10 vuotta sitten osannut ennustaa tämän, en olisi ihan heti ennustusta uskonut!
Mistä kaikki alkoi?
Yrittäjähenkisyyden ja tietynlaisen sitkeyden luonteenpiirteenä olen varmasti perinyt jo lapsuudenkodista. Nuorena likkana tulevaa ammattia miettiessä ei yrittäjyys kuitenkaan ollut minkäänlaisella tasolla mielessä. Lähinnä vain muistan tuskailleeni, mikä ala olisi itselle sopiva. Hoitoalalle hakeuduin, tai näin jälkikäteen ajatellen voisin sanoa, että ajauduin. Ensin apuhoitajaksi, myöhemmin terveydenhoitajaksi.
Vuodet kuluivat, lapset kasvoivat ja yllättävän nopasti tuli aika, että he eivät enää tarvinneetkaan kokoaikaista taksikuskia, pyykinpesijää ja ruoanlaittajaa. Olisi siis mahdollisuus tehdä muutakin kuin säännöllistä päivätyötä. Ikääkään ei ollut vielä niin paljoa, etteikö olisi voinut vaihtaa työpaikkaa tai vaikka alaakin. Lähtisinkiö siis opiskelemaan uutta alaa, opiskelisinko omaa alaa eteenpäin vai mitä?
Mitä pienet edellä… ensin toiminimiyrittäjäksi!
Onneksi ympärilläni oli silloin, ja on edelleen, ihania ihmisiä, joiden kanssa voi pohtia ja tuuletella omia ajatuksiaan. Pikkusiskoni oli ratkaissut ruuhkavuosien ajanhallintaongelman perustamalla toiminimen ja tekemällä ensiapukoulutuskeikkoja. Mitä pienet edellä, sitä isot perässä, vai miten se menikään…. joka tapauksessa siskoni yllyttämänä seurasin hänen jalanjälkiään. Ratkaisu tuntui luonnolliselta, koskettihan ensiapukouluttajan työ läheisesti myös silloista työterveyshoitajan työtäni.
Jätin siis säänöllisen päivätyön, perustin toiminimen ja työllistin itseni. Tuskin olisin uskaltanut tätä askelta ottaa, jollei taustajoukoiltani olisi tullut niin vankkaa tukea. Aviomieheni, yrittäjä itsekin, sekä pikkusiskoni ansaitsevat isot kiitoksiet tämän päätöksen syntymisestä!
Seuraava askel – osakeyhtiö
Viisi vuotta sitten päätimme siskoni kanssa laittaa niin sanotusti lelut takaisin samaan hiekkalaatikkkoon, yhdistimme toimintamme ja perustimme yhteisen yrityksen. Tähän päätökseen olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä. Kun on työkaveri, se mahdollistaa kehitystyön ja yrityksen eteenpäin viemisen. Ensiapukoulutukset ovat edelleen vahvasti mukana yrityksemme toiminnassa, mutta rinnalle olemme kehittäneet monenlaista oheistoimintaa. Vuosi 2017 oli työrintamalla vähintäänkin vauhdikas, mutta onneksemme löysimme tiimimme vahvistukseksi työntekijän, jonka työpanos on ollut korvaamaton apu.
Harppaus teknologian pariin!
Nyt päättyneen vuoden muistamme varmasti vielä vuosien päästäkin. Sinä vuonna otimme ison harppauksen kohti uutta ja tuntematonta. Nähtäväksi jää, millaisena seuraavan kymmenen vuoden jälkeen näemme nämä nyt tekemämme päätökset. Olemme taas uuden äärellä, sukeltamassa virtuaalimaailmaan ja luomassa uutta avuksi ensiapu- ja turvakoulutuksiin.
On hienoa välillä katsoa taakse päin ja muistella menneitä, mutta edelleen uskon samaan kuin aina ennenkin: Aika kuluu ja maailma muuttuu, katse kannattaa pitää tulevassa menneisyyden sijaan. Näin toimimalla voi aika ajoin taakse vilkaistaessaan havaita, että asioita on tapahtunut.
Onnea ja Menestystä Vuodelle 2018!
Teksti: Hanna Immonen, tth, ETK, Auts-Tuote Oy
